Reetta Kankare

REFLEKTIO

Tässä osiossa tutkin itseäni oppijana ja käyn läpi kokemuksiani erilaisissa oppimistilanteissa. Pohdin myös, minkälaiset oppimiskokemukset minua eniten motivoivat ja missä näen suurimmat haasteeni.

Opiskeluvuosieni aikana olen saanut oppia uuden tiedon lisäksi uusia oppimistapoja. Olen käynyt peruskoulun aikana, jolloin opettaja opetti ja oppilaat kuuntelivat. Tähän oppimistapaan adaptoituminen on saanut aikaan sen, että minulle helpoin tapa sisäistää uutta tietoa on seurata, kun joku opettaa sen minulle. Koska tämä ei ole kaikille paras oppimistapa ja koska tietoa pyritään myös syventämään ja soveltamaan, on Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopinnoissakin siirrytty pääasiassa käänteiseen oppimiseen eli siihen, että opiskelijat hakevat tiedon itsenäisesti ja oppitunnilla opittua syvennetään vuorovaikutuksessa.

Koin käänteisen oppimisen alussa työlääksi ja osin turhauttavaksikin. Jäin usein kaipaamaan "mallivastausta" tai sitä, että opettaja jäsentelisi hapuillen hakemani tiedon ja kertoisi, mikä siinä oli olennaisinta. Nyt olen päässyt harjoittelemaan uutta oppimistapaa niin paljon, että tiedon hakemisesta on tullut rutiinia ja käänteinen oppiminen on muuttunut normaaliksi tavaksi omaksua uutta. Uskon kehittyneeni sekä oppijana että tiedonhakijana. Aluksi en välttämättä löytänytkään olennaisinta (enkä toki aina nykyäänkään) ja siksi oppimistapa tuntui niin turhauttavalta. Koen kuitenkin, että käänteinen oppiminen mahdollistaa sen, että kaikki opittu ei ole vain tietoa, vaan mukana on myös ymmärrystä. Tämä mahdollistuu sillä, ettei oppituntiin käytetty aika kulu perustiedon jakamiseen, vaan tunnilla ehditään syventää asioita yhdessä pohtien.

Aiheeseen liittyy silti edelleen haasteita. Ehkä vaikeinta käänteisessä oppimisessa on se, että se herättää minussa epävarmuutta. Kun olen itse vastuussa oppimastani, voin oppia väärin ja pahimmassa tapauksessa opettaa myös muita väärin. Epävarmuuden sietäminen on minulle vaikeaa ja se onkin yksi suuri alue, joka kaipaa vielä kehittämistä.

Suurin osa oppimisesta tapahtuu ryhmissä. Minulle suurimman haasteen ryhmässä oppimiselle luovat aikataulut. Ensimmäisen vuoden opiskelin töiden ohella ja näyttelijänä työni painottuivat iltaan, joka taas oli muilla vapaa. Sen jälkeen olen opiskellut äitiyslomalla vauva kainalossa, mikä on tarkoittanut, että aikaa kyllä on, mutta etukäteen on vaikea tietää, milloin vauva nukkuu ja milloin ei. Myöhemmin mukana on ollut kaksi lasta, jolloin opiskelumahdollisuudet ovat painottuneet myöhäiseen iltaan. Onneksi kanssaopiskelijat ovat olleet hyvin joustavia ja kärsivällisiä.

Olen kokenut mielekkääksi kaikki sellaiset oppimiskokemukset, joissa olen saanut osallistua jonkin asian suunnitteluun tai kehittämiseen. Jonkinlainen kehittämistyö kiinnostaa myös tulevaisuudessa. Koen tarvetta luoda uutta ja päästä kehittämään asioita laajemmin kuin yksilötasolla. Koen myös, että vahvuuteni ovat erityisesti kehittämistyössä.